8. Suku tutustuu lasinpuhallukseen

Hyvin perinteisen 7. kerran jälkeen, oli syyskuun viimeisenä päivänä aika kokeilla jotakin uutta ja ihmeellistä: suvun naiset suuntasivat Lasipaja Sinisiipeen Ylöjärvellä kokeilemaan lasinpuhallusta. Vaikka elokuussa sovimme yhdessä kaikille sopivaa lasinpuhalluspäivää, kävi tässä kuitenkin niin vanhanaikaisesti, että porukka oli kutistunut seitsemään. Lasin puhallusta pääsivät kokeilemaan Jaana, Satu, Päivi, Erja, Annis, Pauliina ja Hinni.

Toisaalta, Kujansivun naisten ja Hanna-Kaisan puuttuminen tarkoittanee sitä, että keväällä on päästävä kokeilemaan uudelleen! Ja kyllä lasinpuhallus olikin niin hauskaa hommaa, että varmasti jokainen paikalla ollut lähtee mielellään yrittämään uudelleenkin!

***

Torstaina meidän yleensä niin hiljaisen ja tyynen sukumme naisten keskuudessa vallitsi kova (ääninen) sipinä ja innostus, kun aurinkoisena syyspäivänä odottelimme lasipajan edessä viimeisiä saapuviksi. Myynnissä olevien tuotteiden hyllyt ehdittiin myös tarkastamaan ja ihailemaan, ja valitsemaan niistä joululahjat koko suvulle, ainakin tälle vuodelle :)

Sitten päästiin aloittamaan päivän työt.

Huolimatta siitä, että nuorimmat maljakonpuhaltajat Sinisiivellä ovat olleet 3-vuotiaita, taisi kaikilla olla varma ennakko-olettamus siitä, että puhaltaminen on hirmuisen vaikeaa, ja vaatii useamman yrityksen onnistuakseen. Myös tapaturmavaara oli ilmeinen. Kuitenkin lasinpuhaltaja-Minna, joka meidät ohjeisti työhön, vakuutti, että vaikein osa maljakonvalmistusta on värin valinta :)

Ja loppujen lopuksi kaikki onnistuivat saamaan aikaan kauniit, upeat, mielettömän mahtavat maljakot jo ensi yrittämällä! Eikä kukaan onnistunut vahingoittamaan itseään tai muita.

Kun oli ilmoittanut nimen ja haluamansa värin listaan, noustiin järjestyksessä seisomaan kaksiportaiselle jakkaralle, ja nojattiin eteenpäin, Hinnin demonstroimassa hyökkäysasennossa:

Sitten lasinpuhaltaja-Sauli toi puhaltajalle kökön sulaa lasimassaa uunista, puhalluspillin päässä. Pilli asetettiin pystysuoraan puhaltajan eteen, lasi sai osua lattiaan, ja sitten puhaltaja hitaasti alkoi suoristaa selkäänsä puhaltaen samalla pilliin. Minnan sanojen mukaan "Siihen maljakkoon tarvii sitten puhaltaa kutakuinkin yhtä paljon, kuin saippuakuplaan."

Ensimmäinen puhaltaja oli Jaana.

Maljakosta tulee valkoinen.

Sauli seisoi vieressä neuvoen, koska piti puhaltaa enemmän, ja koska vähemmän, koska piti venyttää ja koska antaa lasin olla.

Ja ihmeellistä, oranssina hehkuva kuuma lasi venyi ja pullistui ja alkoi saada kaunista kyyneleen muotoa Jaanan puhkuessa ja puhaltaessa. Suvun naiset hihkuivat innosta vieressä, ja kannustivat puhaltajaa.

Seuraavana vuorossa oli Päivi.

(Kannustusta, kannustusta!!!)

Myös PB puhaltaa valkoista maljakkoa.

Päivin jälkeen puhalsi Hinni (limen vihreä maljakko). Neljäntenä puhaltavalle Sadulle on jo Saulin lisäksi neljä neuvojaa. Muiden puhaltajien hihkuessa neuvojaan, Päivi säilyttää maltin ja sanoo: "Kuuntele mitä Sauli sanoo. Satu, hyvänen aika, kerran elämässäsi kuuntele, mitä mies sanoo!"

Satu: "Nii-in, se just tässä onkin niin vaikeeta!"

Sadun maljakosta tuli yllättäen sininen. Kuvassa Sauli laittaa sinistä väriainetta (lasimurskaa) sulan lasin pintaan ennen puhaltamista.

Äitinsä perässä jakkaralle kiipesi Annis puhaltamaan pullonvihreää maljakkoa.

Anniksen jälkeen puhaltamaan tuli Erja.

Maljakoiden oikeat värit tulevat näkyviin vasta lasin jäähdyttyä. Erjan työstövaiheessa purppurainen maljakko muuttuu käyttövaiheeseen mennessä siniseksi.

Viimeisenä puhaltamaan ryhtyi Pauliina. Pauliinan maljakko on sisustukseen sopivasti ruskea.

Vapaa puhaltaminen oli erittäin hauskaa ja nopeaa. Puolessa tunnissa olivat kaikki seitsemän suvun naista saaneet maljakkonsa puhallettua.

Uunissa sula lasimassa on 1150-1200 °C. Puhallusvaiheessa lasi on edelleen lähes 1000°C.

Alle 800°C lasi on jo liian jäykkää käsiteltäväksi.

Puhaltamisen jälkeen maljakot laitetaan 460°C jäähdytysuuniin, jonka lämpötila laskee hiljakseen yön yli. Hidas jäähtyminen poistaa lasista jännitteitä. Mikäli kuuma lasi jäähtyisi nopeasti tavallisessa huoneilmassa, sen sisäiset jännitteet halkaisisivat maljakon muutamassa minuutissa.

Jääntyneiden maljakoiden suut hiotaan vielä timanttilaikalla, ennen kuin ne luovutetaan puhaltajille. Jottei sitten telota käsiämme teräviin reunoihin valmistuksen jälkeenkään.

Tämän vuoksi emme saaneet maljakkojamme heti mukaan, vaan Pauliina lupasi noutaa ne viikonlopun jälkeen, työmatkalla.

Puhaltelujen jälkeen ilta jatkui Jaanalla kanafetacantaloupe-salaatin ja kolmensuklaan jymy-browniesien parissa. Päivillä ja Hinnillä oli vielä kutimet mukana, ja Anniksella iso kansio helmiaskartelumalleja tulevien iltojen suunnitteluun...

Tässä valmiit maljakot seuraavalla viikolla Jaanan pöydällä kuvattuna. Kauniita ovat!